Maito ravinteikas mutta herkkä luonnontuote
Maito on monipuolisen koostumuksensa ansiosta monen ravintoaineen keskeinen lähde. Aikuisten päivittäiseksi kalsiumannokseksi suositellaan vähintään 800 mg. Kuusi desilitraa eli noin kolme lasillista nestemäisiä maitovalmisteita päivässä kattaa yli 100 prosenttia B12-vitamiinin, 90 prosenttia B2-vitamiinin ja kalsiumin, noin kaksi kolmannesta jodin sekä noin 40 prosenttia seleenin ja sinkin saantisuosituksista aikuiselle naiselle. Lisäksi kolme lasillista D-vitaminoitua maitoa kattaa 80 prosenttia aikuiselle suositellusta päivittäisestä D-vitamiinin saannista.
Maito on luonnontuote, joka pilaantuu herkästi. Sen välityksellä voi levitä myös taudinaiheuttajia. Toisen maailmansodan jälkeen huonolaatuinen maito aiheutti lapsille ripuliepidemioita, joihin moni menehtyi. Pastöroimattoman maidon välityksellä leviäviä ruokamyrkytysbakteereja ovat mm. kampylobakteeri, EHEC, salmonella ja listeria. Listeriatartunta voi olla hengenvaarallinen riskiryhmille. Listeriariskin takia raskaana oleville, pikkulapsille, vanhuksille ja ihmisille, joiden vastustuskyky on heikentynyt, ei suositella pastöroimatonta maitoa eikä siitä tehtyjä juustoja tai muita maitovalmisteita. Kuumennus pastörointilämpötilaan tuhoaa listerian.
Pastörointi = lievä lämpökäsittely
Pastörointi on lämpökäsittely, jossa maito kuumennetaan 72 asteeseen 15 sekunniksi. Käsittely on siis lievempi kuin puuron valmistus maidosta tai maidon kuumentaminen kaakaoksi. Pastörointi tuhoaa maidosta valtaosan tautia aiheuttavista bakteereista, mutta käsittely ei vaikuta oleellisesti maidon ravintosisältöön, koostumukseen eikä makuun.
Pastöroinnin historiaa sotienjälkeisessä Suomessa
YK:n lastenapujärjestö Unicef auttoi Suomea nousemaan sodan jälkeen jaloilleen. Lasten ripulikuolemien vuoksi YK:n lastenlääkärit suosittelivat maidon pastörointia ja pullotusta. Osana Unicef-apua maahamme saatiin hankittua pastörointi- ja pullotuslaitteita. Aluksi niitä sijoitettiin suuriin kaupunkeihin.
Vuonna 1952 asetettiin Pastörointitoimikunta, joka valmisteli pastörointimääräyksiä ja yhteistyössä meijeriliittojen kanssa tuki meijereitä muun muassa pastörointilaitteiden hankinnassa. Pastörointia edistettiin, koska päärahoittaja Unicef sitä edellytti.
Pastörointi kirjattiin lakiin vuonna 1958, kun annettiin maa- ja metsätalousministeriön päätös kulutusmaidon pastöroinnista (445/58). Kulutusmaito tarkoitti kaupasta myytävää maitoa. Vuonna 1994 pastörointivaatimus vähittäismyynnissä olevalle maidolle jäi pois, kun annettiin maitohygienialaki, mutta vähittäiskauppaan raakamaitoa saa edelleenkin toimittaa vain hyväksytyn maitoalan laitoksen välityksellä.
Pastörointi ei ole pakollista
Raakamaito on maitoa, jota ei ole lypsyn jälkeen kuumennuskäsitelty vaan vain jäähdytetty. Sitä myydään joillakin tiloilla suoraan kuluttajille. Kun maito tuotetaan hygieenisesti, säilytetään kylmässä ja puhtaissa astioissa ja käytetään pian hankinnan jälkeen, minimoidaan siihen mahdollisesti liittyviä riskejä. Kaupassa myytävää maitoa ei tarvitse pastöroida, mutta useimmat meijerit haluavat varmistaa tuotteidensa turvallisuuden ja pastöroivat maidon.
Suomalainen maito on hygieeniseltä laadulta EU:n huippuluokkaa, mutta haitallisia bakteereja esiintyy myös meillä. Myös tiloilla, joiden maidossa kokonaisbakteeriluku on pieni, saattaa esiintyä haitallisia bakteereja, kuten listeriaa. Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osastolla tehdyssä kartoituksessa 6% suomalaisesta raakamaidosta sisälsi listeriaa. Laajempi katsaus suomalaisen raakamaidon hyödyistä ja riskeistä on luettavista täältä.
Maito ei matkalla parane
Maidon hygienian eteen on Suomessa tehty pitkäjänteistä työtä. Valistuneiden maidontuottajien, tutkimuksen ja koulutuksen ansiosta navettojen puhtaus, eläinten terveys, maidon jäähdytys lypsyn jälkeen ja kylmänä pito kuljetusten ja varastoinnin aikana on aivan eri luokkaa kuin 1950-luvulla, jolloin kaupunkilaiset saivat maidon usein jo hieman pilaantuneena.
Lähellä maidontuottajaa asuneet tai oman tilan lehmien maitoa käyttäneet joivat korkeintaan päivän tai pari vanhaa maitoa.
Nykyään maidon matka maatilalta kuluttajan maitolasiin kestää useita päiviä.
Lähteet:
Touko Perko: Kohti EU:n parasta maitoa. Maitohygienialiiton historia. Tallinn 2011
Muista maito. Maito ja Terveys ry vuosina 1958–2008. Maito ja Terveys ry 2008
www.evira.fi
Lisätietoja:
Maitohygieniasta: Maitohygienialiitto www.maitohygienialiitto.fi ja Helsingin yliopisto, professori Miia Lindström, miia.lindstrom(at)helsinki.fi, puh. 040-520 3627
Maidon ravitsemuksesta: Maito ja Terveys ry, ravitsemusasiantuntija Katariina Lallukka, puh. 0400 566 202 ja www.maitojaterveys.fi
Maito on luonnontuote, joka pilaantuu herkästi. Sen välityksellä voi levitä myös taudinaiheuttajia. Toisen maailmansodan jälkeen huonolaatuinen maito aiheutti lapsille ripuliepidemioita, joihin moni menehtyi. Pastöroimattoman maidon välityksellä leviäviä ruokamyrkytysbakteereja ovat mm. kampylobakteeri, EHEC, salmonella ja listeria. Listeriatartunta voi olla hengenvaarallinen riskiryhmille. Listeriariskin takia raskaana oleville, pikkulapsille, vanhuksille ja ihmisille, joiden vastustuskyky on heikentynyt, ei suositella pastöroimatonta maitoa eikä siitä tehtyjä juustoja tai muita maitovalmisteita. Kuumennus pastörointilämpötilaan tuhoaa listerian.
Pastörointi = lievä lämpökäsittely
Pastörointi on lämpökäsittely, jossa maito kuumennetaan 72 asteeseen 15 sekunniksi. Käsittely on siis lievempi kuin puuron valmistus maidosta tai maidon kuumentaminen kaakaoksi. Pastörointi tuhoaa maidosta valtaosan tautia aiheuttavista bakteereista, mutta käsittely ei vaikuta oleellisesti maidon ravintosisältöön, koostumukseen eikä makuun.
Pastöroinnin historiaa sotienjälkeisessä Suomessa
YK:n lastenapujärjestö Unicef auttoi Suomea nousemaan sodan jälkeen jaloilleen. Lasten ripulikuolemien vuoksi YK:n lastenlääkärit suosittelivat maidon pastörointia ja pullotusta. Osana Unicef-apua maahamme saatiin hankittua pastörointi- ja pullotuslaitteita. Aluksi niitä sijoitettiin suuriin kaupunkeihin.
Vuonna 1952 asetettiin Pastörointitoimikunta, joka valmisteli pastörointimääräyksiä ja yhteistyössä meijeriliittojen kanssa tuki meijereitä muun muassa pastörointilaitteiden hankinnassa. Pastörointia edistettiin, koska päärahoittaja Unicef sitä edellytti.
Pastörointi kirjattiin lakiin vuonna 1958, kun annettiin maa- ja metsätalousministeriön päätös kulutusmaidon pastöroinnista (445/58). Kulutusmaito tarkoitti kaupasta myytävää maitoa. Vuonna 1994 pastörointivaatimus vähittäismyynnissä olevalle maidolle jäi pois, kun annettiin maitohygienialaki, mutta vähittäiskauppaan raakamaitoa saa edelleenkin toimittaa vain hyväksytyn maitoalan laitoksen välityksellä.
Pastörointi ei ole pakollista
Raakamaito on maitoa, jota ei ole lypsyn jälkeen kuumennuskäsitelty vaan vain jäähdytetty. Sitä myydään joillakin tiloilla suoraan kuluttajille. Kun maito tuotetaan hygieenisesti, säilytetään kylmässä ja puhtaissa astioissa ja käytetään pian hankinnan jälkeen, minimoidaan siihen mahdollisesti liittyviä riskejä. Kaupassa myytävää maitoa ei tarvitse pastöroida, mutta useimmat meijerit haluavat varmistaa tuotteidensa turvallisuuden ja pastöroivat maidon.
Suomalainen maito on hygieeniseltä laadulta EU:n huippuluokkaa, mutta haitallisia bakteereja esiintyy myös meillä. Myös tiloilla, joiden maidossa kokonaisbakteeriluku on pieni, saattaa esiintyä haitallisia bakteereja, kuten listeriaa. Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osastolla tehdyssä kartoituksessa 6% suomalaisesta raakamaidosta sisälsi listeriaa. Laajempi katsaus suomalaisen raakamaidon hyödyistä ja riskeistä on luettavista täältä.
Maito ei matkalla parane
Maidon hygienian eteen on Suomessa tehty pitkäjänteistä työtä. Valistuneiden maidontuottajien, tutkimuksen ja koulutuksen ansiosta navettojen puhtaus, eläinten terveys, maidon jäähdytys lypsyn jälkeen ja kylmänä pito kuljetusten ja varastoinnin aikana on aivan eri luokkaa kuin 1950-luvulla, jolloin kaupunkilaiset saivat maidon usein jo hieman pilaantuneena.
Lähellä maidontuottajaa asuneet tai oman tilan lehmien maitoa käyttäneet joivat korkeintaan päivän tai pari vanhaa maitoa.
Nykyään maidon matka maatilalta kuluttajan maitolasiin kestää useita päiviä.
Lähteet:
Touko Perko: Kohti EU:n parasta maitoa. Maitohygienialiiton historia. Tallinn 2011
Muista maito. Maito ja Terveys ry vuosina 1958–2008. Maito ja Terveys ry 2008
www.evira.fi
Lisätietoja:
Maitohygieniasta: Maitohygienialiitto www.maitohygienialiitto.fi ja Helsingin yliopisto, professori Miia Lindström, miia.lindstrom(at)helsinki.fi, puh. 040-520 3627
Maidon ravitsemuksesta: Maito ja Terveys ry, ravitsemusasiantuntija Katariina Lallukka, puh. 0400 566 202 ja www.maitojaterveys.fi